Otsikon kysymys  on se mihin etsin ihan oikeasti vastausta? Tai mikä minä olen? Tällä hetkellä minun on jo helppo jollain tasolla ymmärtää, että kaiken ydinolemus on sama. Haluan ja yritän nähdä kaikki kohtaamani ihmiset pohjimmiltaan hyvinä ja täydellisinä. Ajattelen, että siellä ytimessä meissä kaikissa on jokin jumaluus (tai miksi sitä haluaakin nimittää). Olen työstänyt tätä aika kauan. Välillä jonkun ihmisen käyttäytyminen alkaa silti ärsyttämään. Minun on aika helppo huomata tämä ärsytys ITSESSÄNI ja silloin pyrin ajattelemaan, että tämä kaikki ajatus on MINUSSA. Mikä saa minut ärsyyntymään? Yritän löytää muista aina enemmän ja enemmän itseäni ja sitä mikä on samankaltaista.

 

No, nyt kuitenkin tarkoituksenani oli kertoa vähän itsestäni. Siis siitä roolihahmosta, joka tätä blogia päätti alkaa kirjoittamaan. Tällä hetkellä elän melko kiireistä elämää. Olen kahden, murrosiän kynnyksellä olevan lapsen äiti. Arki- iltani täyttyy usein lasten kuljettamisista harrastusten pariin, ruoanlaitosta, tiskikoneen tyhjentämisestä ja kaupassa käynnistä. Työkseni valmennan ihmisiä mm. asettamaan tavoitteita ja "hallitsemaan" omaa elämäänsä.

 

Kamalaa, eikö vain? Siis tuo työ. Niinkuin elämää voisi hallita. Olenkin muuttanut viimeisen vuoden aikana työskentelytyyliäni. Olen lähinnä pyrkinyt enää kuuntelemaan ihmisiä, yrittänyt saada heitä kuuntelemaan ITSEÄÄN ja miettimään mihin suuntaan he toivoisivat elämänsä kulkevan. Työssäni on kuitenkin tietyt tavoitteet ja mm. tämä on tehnyt asennoitumisestani hyvin vaikeaa. Olen kamppaillut tämän asian kanssa pitkään ja tullut siihen tulokseen, että lopetan. En hakkaa enää päätäni seinään ja kärsi unettomista öistä. Mikä minä olen neuvomaan ketään? Juha Pitkänen (Vapaus Valita kirjan kirjoittaja) on esittänyt viisaan ajatuksen "en totisesti haluaisi puuuttua omaan elämääni". Olen työstänyt tätä ajatusta mielessäni ja miettinyt paljon myös sitä onko elämän tapahtumat kohtalon määräämiä vai voimmeko vaikuttaa omaan elämäämme (ja miten). Tämän hetkisen ajatusmaailman pohjalta minun on enää vaikea antaa ihmisille minkäänlaisia neuvoja miten he voisivat tätä (uni)elämäänsä muuttaa ja onko se edes tarpeen.

 

Nyt olen siis ammatillisesti vähän tyhjän päällä. Mutta en ole kovin huolissani siitä. Olen päättänyt luottaa Elämään ja katsella rauhassa mitä se haluaa tarjota. Silmiini sattui eräs Kaija Juurikkalan artikkeli (olikohan Voi Hyvin- lehti) jossa sanottiin jotenkin siihen suuntaan, että elämään saa ja pitää tulla tyhjyyttä, jotta uutta voisi syntyä. Ainakin itse olen heti miettimässä "mitä seuraavaksi?". Nyt yritän ensimmäistä kertaa elämässäni heittäytyä katsomaan tyhjyyttä. Kuka olen ilman työtäni? Mitä tapahtuisi jos minulla ei olisi mitään tekemistä? Miten rahani riittävät? Viimeisin kysymys on monelle se vaikein, mutta ei suinkaan ainut. Olemme suorittajakansaa ja monella (kuten itselläni) tämä ilmenee jatkuvana hääräilynä ja touhuamisena. Tälläkin yritän peittää jotain. Mitä? Sitä, että ei tarvisi kuunnella Itseä?

 

Olen myös käynyt astrologeilla ja katsonut hieman entisiä elämiäni, yrittänyt tätä kautta löytää vastauksia mitä minun tulisi tehdä? Olen saanut niistä paljon apua, mutta vastausta edellämainittuun en ole oikein saanut. On siis jatkettava etsimistä ja epävarmuudessa elämistä. Joka päivä joudun muistuttamaan itseäni siitä mitä oikeasti haluan? Haluan herätä tästä unesta ja nähdä totuuden! Siinä eivät roolihahmon ammatit ja tekemisest paljoa vaikuta! On siis päästävä "pilviverhon taakse" eikä jäätävä etsimään toisenlaisia pilviä.