Helpommin sanottu kuin tehty! Miten sinä olet oppinut päästämään irti? Itse pelkään esimerkiksi korkeita paikkoja. Ja kyllä, pelkään myös lentämistä. Haluaisin oppia päästämään irti. Irtipäästämistä olen opetellut arkisissa tilanteissa mm. miettimällä "Onko tämä totta?" (Katie Byronin tavoin). Minusta on tullut vähän vähemmän stressaava tyyppi ja osaan laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

 

Mikä on sinun pahin pelkosi? Mikä sinua pelottaa? Jossain vaiheessa ajattelin itse, että en pelkää mitään. Tosiassa pelkään aivan valtavasti. Pelkään korkeita paikkoja. En mene koskaan huvipuistolaitteisiin. Pelkään lentokoneessa. En ole voinut kuvitellakaan hyppääväni laskuvarjolla. Yön pimeinä tunteina yksin isossa talossamme saatan herätä aivan kauhusta hikisenä (Nukun äärimmäisen harvoin yksin).

 

Myönnän olevani vapaan ja huolettoman oloinen tässä turvallisessa maailmassani. Olen harjoittanut joogaa, hengitystekniikoita, hyväksymistä, positiivista ajattelua ja muita hauskoja juttuja. Entä kun joudun tosipaikan eteen. Näkemään vaikka nälkää ja kylmyyttä? Kuinkahan "valaistunut" ja cooli sitten olen? Jed McKenna puhuu siitä, että olemme "kiinni peräsimessä". Haluamme hallita elämäämme kaikin tavoin. Järjelläkin ajatellen tämä on mahdotonta, mutta niin me kuitenkin teemme. Tässä on syy miksi ainakin minä pelkään lentämistä ja huvipuistolaitteita. En luota Elämään. Tilanteet, jotka ovat hallitsemattomia itsellemme, ovat pelottavia.

 

Jed McKenna puhuu myös kuoleman kohtaamisen merkityksestä. Nähdäksemme totuuden, havahtuaksemme, meidän  tulisi ajatella kuolemaa koko ajan. Kuljemme väistämättä kohti kuolemaa, mutta silti emme hyväksy sitä. kuolemaa kaunistellaan, ajatellaan sen olevan kaukana. Monet, jotka ovat nähneet kuoleman läheltä, ovat tajunneet elämän kauneuden ja merkityksen aivan uusissa mittasuhteissa. Tämäkään tunne ei kuulemma ole kestävä. Olenkin yrittänyt päivittäin miettiä kuolemaa. Tänään kuljetin teinejä autossa harjoituksiin ja mietin miten auton kumi voi puhjeta 120 km tuntivauhdista. Leikki voi päättyä yhtäkkiä siihen. Mitä sitten? Olen myös salaa alkanut miettiä voisinko hypätä joskus laskuvarjolla? Minulle tämä on yksi pelottavimmista asioista mitä voisin kuvitella tekeväni. Seuraavan kerran kun vietän yksin yötä aion taas yrittää kohdata pelkoni silmästä silmään. Aion mennä pelkooni sisälle rohkeana ja uljaana soturina enkä vain laita valoja päälle ja yritä siirtää ajatuksia muuhun.